Kissakodin remonttia

Pieni moka tuli tehtyä keittiön kaappien ja säilytystilan kanssa. Ainakin näin kissakotina. Meillä ei ole oikein mitään järkevää paikkaa mihin laittaa nuo todella isot kissanruokasäkit tällä hetkellä. Paitsi jos alakaapin paistinpannut ja kattilat laittaa toiseen paikkaan. Kissoista on kyllä tullut muutenkin enemmän lihasta ja märkäruoasta pitäviä, joten ei ne ihan heti pure raksupussista läpi, ainakaan tämän hetkisestä raksusta, mutta Aadalla on hyvin äänekäs tapa muistuttaa, jos alkaa olla vähän nälkä:

Tämä rapsuttaminen siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kunnes nostaa pois säkin tai kissan tai täyttää ruokakupin.

Pitää tässä varmaan joku paikka keksiä minne nuo saa kätevästi... Takana näkyy muuten sitä meidän uutta lattiaa, se on harmaasen taittava ruskea, Uulan lattiamaali väriltään savu, mutta sekoitettuna ostopaikassa niin että se on puolet vähemmällä punaisella. Ollaan tyytyväisiä lattiaan, väri ei ole niin vaalea että sitä joutuisi kokoajan pesemään ja puunaamaan kissankarvoista, mutta ei kuitenkaan pimennä huonetta liikaa. Tavoitteena on saada myös yläkertaan samanlaiset lattiat, eri värissä tosin.

Maalattu lautalattia valittiin ihan sen takia että se sopii parhaiten talon henkeen, mutta nyt kun on eri lattiamateriaaleilla laitetuissa taloissa asunut niin minusta maalattu lautalattia on kyllä täydellinen kissakotiin. En itse pidä laminaatin muovisuudesta ja Aamoksella suti tassut niin pirusti sen kanssa. Parkettiin taas tulee liian helposti kissojen ralleista jälkiä (terkkuja vaan entiselle vuokraisännälle), muovimatto on toki myös aika hyvä, mutta siinä ei sen ulkonäkö nappaa. Itse en myöskään pidä nykyään niin suositusta puulattioiden vahaamisesta. Meillä alakerran lattian oli aikaisempi omistaja vahannut, ja se ei kestänyt kyllä yhtään kissojen ralleja, vahaus meni tosi nopeasti hirveään kuntoon, ja myös lattia sen alla. Tuntuu että kun maali suojaa lattiaa sentään jonkun verran, vahauksesta ei ollut mitään apua. Näiden kissojen kanssa elämän jälkiä tulee kyllä varmasti myös tähän vastamaalattuun lattiaan, mutta mielestäni maalattu puulattia jotenkin näyttää ihan nätiltä vaikka maalipinta kuluukin, sellaiselta vanhalta rustiikkiselta mummolan lattialta. Tai niin ainakin toistelen itselleni, kun vaivalla laitettuun lattiaan tulee Aamoksen puumerkit :D Yläkertaan mietin myös korkkia jossain vaiheessa, siellä kun ei ole alkuperäistä puulattiaa, mutta korkki on vissiin aika herkkä materiaali, joten taidetaan pysyä puussa tulevaisuudessakin...

Ja ennen yläkerran laittamista keksitään toki minne nuo raksut saa tungettua keittössä. Esillä olevat metallipurkit ei toimi, niitä aikanaan raavittiin ja pureskeltiin myös, ja siitä vasta meteli syntyikin. Varsinkin öisin.

Takaisin kotona!

Kissat ovat taas palanneet ilahduttamaan ihmisiään (ja testaamaan uuden lattian kissakestävyyttä...). Vähän oltiin ihmeissään kun tavarat ovat vieläkin vähän eri paikoilla kuin ennen ja kaikkea pikku viimeistelyä on vielä ihmisillä jäljellä. Kaikki ovat kuitenkin tulleet ekoina öinä tiiviisti nukkumaan viereen, eli kissatkin ovat selvästi tyytyväisiä että arki voi taas alkaa.

Ihan hyvin meni kyllä kissoilla tämä pikku lomakin. Aada oli tullut hyvin rohkeaksi ja meni useasti hoitajansa syliin. Nanna ei ollut niin rentona kuin yleensä ja jännitti selvästi vaikka paikka ja hoitaja tuttuja olivatkin. Ehkä kun tällä kertaa omat ihmiset olivat lähes kokoajan muualla, oli tilanne vähän stressaava. Maagi taas oli niin kotonaan, että riehui ehkä hippasen liikaakin :D Kuulemma Aada, Aamos ja Nanna ovat tervetulleita takaisin milloin vaan, Maagin nimi ehkä unohtui listasta vain vahingossa? Koska kuka nyt tällaista hurmuria voisi vastustaa:

Meidän riehuva teinikissa. Maagin mielestä kaikki ovat kavereita ja kaikella saa leikkiä.

Välillä pidettiin myös porukan yhteistorkkuja, ja Maagikin malttoi pysyä paikallaan. 

Vaikka isoin yksittäinen juttu eli hionta ja lattia sekä osa keittiöstäkin on nyt tehtynä, vielä riittää ihmisillä tekemistä, vähän pitäisi laatoittaa ja listoittaa ja sen semmoista, mutta niitä nyt tehdään pikku hiljaa aina se mitä jaksetaan. Toinen isompi juttu parin viikon sisällä onkin vuotuisat halloween juhlamme, joita ollaan ihmisvoimin jo vähän mietitty. Viime vuonna meillä oli tällainen teema, tänä vuonna teemana piti olla hullu sirkus, mutta nyt kun meillä on musta kissa kotona, teemaksi tulikin Saatana saapuu Moskovaan - kirja. Kirjassa on nimittäin pelottava saatanan apuri, musta Begemot-kissa. Tänä vuonna koristeet tosin pitää ideoida oman Begemotimme takia sen verran korkealle ettei niitä järjestellä tai tuhota liikaa yön aikana... Kissoillakin siis riittää vielä jänniä juttuja kun vieraita ihmisiä tupsahtaa taloon, onneksi tosin vasta parin viikon päästä niin saavat rauhassa rentoutua ja vaikka tosiaan testata sitä lattian kestävyttä sen ajan. Ihmisten aika meneekin sitten siivoillessa ja suolakurkkuja ja vodkaa ostellessa, mutta näin pitkän kissattoman ajan takia aika paljon kyllä rapsutellaankin meidän nelikkoa. Ja otetaan niitä yhteistorkkuja.

Valokeilassa ja remppasaunassa

Blogimme päivittyy tällä hetkellä turkasen huonosti ei suinkaan ihmisen saamattomuuden takia, vaan siksi että kissat ja ihmiset ovat olleet vähän eri osoitteissa. Syynä tähän on uudelleen (heikkoon) kukkaan puhjennut remontti-intomme, joka sai vihdoin tekemään kuvassa näkyvälle lattialle jotakin:

Kuva siis hämää, kissat eivät pääse todistamaan tämänkertaista remonttia. Hiontapöly, maalia lattiassa ja avoimet ikkunat ja ovet + kissat = ongelmia. Niinpä laskimme yksi plus yksi ja totesimme että pieni maaseuturetki tekee hyvää kissoille. Ja veikkaan että tämän vaihtoehdon kissatkin olisivat valinneet. Iso omakotitalo versus eristyksissä kotona yläkerrassa ja pelottavia ääniä... Ei vaikee valinta. Ylemmässä kuvassa näkyy kyllä Nannan suosikkijuttu tässä satunnaisessa rempassa, ekstravalo! Se on erinomaisen lämmin, ja jos Nanna näkee sen asunnossa esillä, sen viereen juostaan yhä :D Kyllä itämainen aina positiivisen (lämpimän) puolen jutuista löytää... Toisin kuin ihmiset, hirveätä oli välillä olla erossa kissoista, vaikka ne hyvässä hoidossa olivatkin. Ehkä jo viikon päästä meillä on kuitenkin lattia, josta ei lähde tikkuja jalkaan, ja kaksi ihmistä ja neljä kissaa taas saman katon alla ja omien kamojensa kanssa, sitä onnea kelpaa odottaa.