Etsitään uutta henkilökuntaa!

Tai kissat varmaan haluaisivat etsiä... Ihmiset ovat olleet niin kiireisiä viimeiset viikot että meillä on käynyt pieniä laiminlyöntejä kissojen suhteen. Tai oikeastaan kaksi, joista varsinkin toinen sai kissat järkyttymään. Tämä pienempi moka on että kissojen aktivointiin ei ole riittänyt energiaa ollenkaan, ja kissat jotka ovat tottuneet naksutinkoulutushetkiin, kissa-agilityyn, leikittämiseen ja kuiviksen metsästämiseen aktivointileluista, ovat saaneet keksiä ihan itse oman aktivointinsa ja ihmiset ovat vain hyvin väsyneinä sohvan pohjalta vähän toista korvaa rapsuttaneet.

Kun kaikenlaiseen puuhamiseen tottuneet hyvin aktiiviset kissat ovat puuhailleet oman viihteensä, ovat ihmiset jälleen kerran huomanneet että se miten hyvin tai huonosti kissat kotona käyttäytyvät riippuu aika paljon siitä ihmisestä itsestään. Eihän kissat varmaan ole vähäisestä aktivoinnista kärsineet, mutta me ihmiset olemme. Aamos on aloittanut tunnin mittaiset mau-mau-mauuu konserttinsa ja Aada ja Nanna jahtaavat toisiaan puolet valveillaoloajasta... Pakko siis ihmisten tsempata ja nousta sohvanpohjalta keksimään rakentavampaa tekemistä, vielä kun verhot ovat ikkunassa ja taulut seinillä.

Vaikka tämä aktivoinnin laiminlyönti on helppo korjata, en tiedä saammeko toista mokaa ikinä kissoilta anteeksi. Meiltä loppui lähes kaikki ruoka!!! Okei, ei kaikki siis, pakastimessa oli vielä lihaa, mutta kun zooplussatilaus jäi tekemättä, kuivis ja lempimärkäruokavaranto loppui täysin. Ihmiset eivät mukamas kerinneet eläinkauppaan ja kissat söivät lähes kaksi viikkoa pelkkää lihaa, ilman aktivointipalloraksuja tai pari kertaa viikossa tulevaa märkäruoka-annostaan.

Yritimme tsempata vihdoin viikonloppuna (ennen kun kissat soittavat paikalliselle esylle), zooplussatilaus tehtiin perjantaina, lauantaina aikataulussa oli pieni aukko ja juoksin Stockan eläinosastolle puoli tuntia ennen sulkemista ostamaan pikkuraksupussin ja uuden huiskan. En tosin tiedä riittääkö näin pieni lepyttely korvaamaan kahden viikon raksunamien puuttumista... Onneksi huiskaostos sentään onnistui, tämän merkkinen lelu oli uusi tuttavuus, JW pets. Ihan kivoja ja jänniäkin leluja ulkonäöltään ja materiaalivalinta osui nappiin. Lelun olkia on ollut kiva narskutella (niin kiva että osa löytyi jo kakastakin hiekkalaatikkoja siivotessa) ja pehmeä osa on täynnä kissanminttua. Ehkä henkilökuntaa ei vielä lomauteta ja toivoa on. Kunhan saamme taas tärkeysjärkestyksen kuntoon ja muistamme tehdä ruokatilaukset saksanmaalle.

Tässä kuitenkin Nanna omii lahjomislelun, joka on ripustettu komeron oveen, lahjukset sentäs kelpasivat:

Kolmen koplan kolme ihmettä

Hyvät lukijat, olkaa valmiita hämmästymään. Seuraavat kuvat ja ihmeet ovat niin ihmeellisiä, että ne voivat sekä hämmentää että pelottaa. Totta ne ovat silti. Tässä ensimmäinen, pahvilaatikko ilman kissaa tunkemassa sisään:

Koko päivänä tuossa lootassa ei käynyt yhtään kissaa. Sen täytyy olla kirottu!

Kirotun pahvilaatikon jälkeen esittelemme toisen ihmeen, joka myös rikkoo luonnonlakeja. Kissa joka on sylissä ilman että koskee syliin:

Aada viihtyi tuossa painovoimaa vastaan taistelevassa asennossa noin puoli tuntia...

Kolmannesta ihmeestä kuvia riittää blogissa enemmänkin. Täysikasvuinen itämainen kissa-neiti, joka on ollut jo yli kuukauden kiimailematta! Syytämme tästä ihmeestä pakkasia. Ei vissiin kylmää inhoavalle kissalle tulisi mieleenkään miettiä lisääntymistä tällaisessa säässä...

Vaalistudiossa

Kissojen henkilökunta on seurannut tätä vaalikampanjaa välillä hyvinkin sekavin fiiliksin. Vaikka varsinkin politiikan maailma on hetkittäin ikävä ja vastenmielinen, meidän kotivaalistudiossa rakkautta kuitenkin riittää, ja tuloksia seurataan hyvin maltillisesti ja kiihkottomasti:

Nanna ja Aamos lupaavat kannattaa joka vaaleissa sitä tyyppiä joka puhuu halien ja päivätorkkujen puolesta! (Sekä ekstrailtapalojen.)

Viikonlopun vieras

Kissoille saapui viihdyttäjä, joka on punainen ja jonka sakaria on kiva nakerrella. Kuka kissablogeja lukeva muuten huomaa tai muistaa mistä vieras on tuttu? Tämä on joka tapauksessa ollut kissojen suosikki koko perjantain. Sen kanssa on mm. nukuttu:

Haisteltu:

Sekä otettu matsia läpsimällä uutuutta:

Saa nähdä kuinka kauan uutuus kestää, kun on kolme kissaa antamassa huomiota...

Torstain torkkuja

Aadan uusi nukkumapaikka, pää puoliksi miehen lenkkitossussa. Ei voi haista hyvälle:

I luvs the smell of shoe in the morning...

Kissatuoli vauhdissa jälleen

Meidän asunnossa on valkoinen puutuoli, jossa kissat usein ottavat torkkuja ja söpöilevät. Todisteita söpöilystä valkoisessa tuolissa löytyy vaikka klikkaamalla ylisöpöt kissakuvat -tunnistetta, ja söpöilyä tulee tuutin täydeltä. Viime aikoina kissat ovat tehneet muutakin kuin söpöilleet tuolilla, mm. läpsineet toisiaan päähän, ja aloimmekin olla huolissaan että onko tuolin taika kadonnut. No ei ole:

Söpöt naamat

Vielä söpömmät.

Supersöpöt torkkuilijat. 

Nämä kuvat ajattelin näyttää sille vieraalle joka seuraavaksi ihmettelee että miksi meillä on kolme kissaa, "kun eihän kissat voi tulla toimeen keskenään, kun ne ei oo niitä laumaeläimiä". Jep-jep, meillä on varmaan poikkeuksia sitten...

Kiimaa odotellessa...

Ja kiimatonta on yhä. Tälläkin hetkellä Nanna istuu käärönä sylissä ja on suloinen oma itsensä, mutta valitettavan hiljainen. Eli ei ihan vielä kissavauvoja tulossa. Yleensähän itämaiset tuntuvat mouruavan vuoden ympäri, en sitten tiedä onko Nannakin huomannut että ikkunoiden raoista vetää tavallista enemmän ja ulkona on vihdoin talvi, mutta toivossa ja jännityksessä elämme.

Yhden kissavauvoihin liittyvän ostoksenkin jo teimme, sillä keittiövaaka oli sopivasti lähikaupassa tarjouksessa. Pentujahan pitää punnita painonkehityksen tarkkailemiseksi ja tuollaista meillä ei ennestään ollutkaan. Kissat olivat uudesta ostoksesta innoissaan, koska se tarkoitti tietenkin yhtä asiaa. Uutta pahvilaatikkoa:

Tarkastusryhmä saapuu heti paikalle.

Ja Aamos on tietysti kaikkein innokkain, yksikään laatikko ei ole niin pieni ettei sinne yksi Aamos sulahtaisi...

Pentuja odotellessa keittiövaakaa käytetään leivonnassa, mutta ensin tarkastuspunnittiin kissanameja:

Aada tuli avuksi:

Nuo Whiskasin pikkupusseissa olevat namit ovat meillä kissojen sipsejä. Sisältöhän noissa on täyttä huttua, lähes pelkkää vehnää, joten herkälle Aadalle noita voi annostella max. kaksi ja hyvin harvoin. Joku saattaa ihmetellä miksi meillä tuollaisia vehnämössöjä kaapista edes löytyy. No, en tiedä mitä kissakokaiinia noihin lisätään, mutta ainakin meidän katit tekevät mitä tahansa saadakseen whiskaskarkkinsa. Jos kissoja joutuu lääkitsemään tai Aamoksen kynsiä leikkaamaan, ovat nuo korvaamaton apu. Kun kissoille yrittää syöttää ruokaa joka ei meinaa maistua, yksi whiskasin kokanappi kupin päälle murusteltuna houkuttelee kummasti kissat maistamaan pahaakin ruokaa...

Nannalle tulee pentuja!

Tai no ensin pitäisi neidin tulla kiimaan, sitten mennään kollia tapaamaan ja seuraavaksi, jos kaikki menee hyvin, meillä syntyy ihania pitkäkarvaisia itämaispalleroita! Nannan pentusuunnitelmat ovat edenneet tässä syksyn ja talven aikana, ensin katseltiin kiimaista Nannaa ja odotettiin aikuistumista, sitten oli kollin etsintää ja tehtiin kaikki testit, jotka pitää ennen astutusta ottaa, mutta nyt alkaisi olla suunnitelmat valmiina. Nannahan on sijoituskissa mikä tarkoittaa sitä että pennut ovat willicon-kissalan Even kasvatteja, mutta alkuperäisistä suunnitelmista poiketen pennut tulevat syntymään meillä. Mistä olemme tietenkin älyttömän kiitollisia Evelle, luemme vain innostuneessa pienessä paniikissa lisätietoa synnytyksistä ja kihelmöimme jännityksestä. Sekä tuijotamme Nannaa toivoen että se kiima vihdoin alkaisi! Meille on käynyt nyt se varmaan jokaiselle kissankasvattajalle tuttu taika, että ensin sitä toivoo kissan ollessa vielä nuori että se ei hirveästi kiimailisi, mutta sitten kun ikää alkaa jo olla ja kolli katsottuna ja toivoo että kissalla olisi kiima, ei se noin vain alakaan. Vaikka Nanna on kiimaillut lähes päivän tarkkuudella koko syksyn, nyt oli sitten neidin mielestä sopiva aika pitää tauko. Vaikka me ihmiset pakahdumme ja tikahdumme odotuksesta, ja en ole ikinä toivonut näin paljon että kissa huutelisi turhaan... Uskomatonta ajatella että jo keväällä voi olla pikku-Nannoja. Siis kuinka söpöjä niistä voi tulla? No ainakin näin söpöjä, kuvassa Nanna pienenä:

Kuva Elina V.

Kunhan nyt se kiima vaan siis alkaisi. Odottavan aika todellakin on pitkä.

Kissakaravaani matkalla

Kaikkien koristeiden ja muun lisäksi joulun aika toi taas mukanaan myös kissakaravaanin. Kolmen kissan kanssa ainoa ikävä puoli on niiden roudaaminen paikasta toiseen. Ennen joulua en varsinaisesti odottanut kolmen kissan kuljettamista yksin julkisilla, mutta muuta vaihtoehto ei taaskaan ollut. Itselläni ei ole edes ajokorttia, ja mies pääsi paljon myöhemmin lomalle. Helppoa tai kevyttä matkustamisesta ei ikinä saa, mutta pitemmän aikaa olen miettinyt tietyn helpottavan välineen hankkimista. Nykyään on alkanut näkyä jo erilaisia kissakärryjä, mutta suoraan sanottuna itse en (toistaiseksi) kehtaa liikkua niillä aivan lastenrattaiden näköisillä härpäkkeillä julkisesti. Eli tällaisilla:

Pinnallista tai ei, mutta siinä menee raja. Kissanäyttelyissä nuo ovat varmasti kätevät, mutta julkisilla matkustamiseen ja tuttuihin törmäämisiin noiden kanssa ei pokkani riittäisi. Voin kuvitella tilanteen: "Ai hei Saara pitkästa aikaa, onko teille tullut vauva?" "No ei ihan ihmisvauva ainakaan...". Yksi syy skipata nuo on myös se että pidän rattaita aika kömpelöinä ja liian isoina esimerkiksi bussiin tai junaan, kun muitakin juttuja olisi mukana. Yksi päivä törmäsin netissä pyörillä kulkeviin rattaisiin, jotka eivät näytä lastenrattailta. Tällaisiin, eli Teafco Argo Pup-buggyyn:

Monellahan on muovisia boxeja, joissa on renkaat alla, ja ne ovat varmasti näppäriä, mutta bussiin tai junaan en painavaa muovista boxia jaksaisi yksin nostaa. Tämä kankaasta ja muovista tehty on huomattavasti kevyempi. Minun ja kärryjen tarinan tiellä on ollut vain yksi este, raha. Nämä ovat Argon tekemät, joka on varmasti laadukas merkki, mutta osaa kyllä nyhtää siitä rahaakin. Alkuperäinen hinta näillä on monessa paikassa siinä vähän yli 200 euroa. Ulkomaisista nettikaupoista ei myöskään löytänyt tällaisia halvalla, kun rahtimaksut olivat isolla tavaralla taivaissa. Sitten kohtalo puuttui peliin ja löysin meidän lähimmästä mustista ja mirristä nämä 75 prosentin alennuksella, vain yksi kappale jäljellä. Se oli hieno päivä. Ja ostin nämä heti tottakai.

Tuohon mahtuu mukavasti kaksi kissaa, kolmas menee kevyessä olkakassissa, ja näin matkustaminen on lähes siedettävää. Nämä myös mahtuvat (milli jää ylimääräistä) VR:n junien jalkatilaan. Näillä siis matkustimme joulun viettoon ja aika kivuttomasti meni. Tosin ihan toisen valituksen voisi tehdä uusista IC:n lemmikkivaunuista. Vanhoissa pikajunissa oli kokonainen vaunu, noissa uusissa on vain 12 paikkaa, joten nytkin meitä oli puolikkaassa vaunussa kolme kissaa, kolme vasikan kokoista vinttaria, yksi kultainen noutaja ja kaksi bokseria. Sekä tietenkin kaikkien elukoiden ihmiset. Vaikka kaikki matkustavat eläimet ihan hyväkäytöksisiä eläinkansalaisia olivatkin, on aika ymmärrettävää että vähän alkaa tunteet kuumentua kun noin monta eläintä on tungettu pieneen tilaan... Tekisi mieli vaihtaa jo muihin kulkuneuvoihin kuin noihin vr:n sillipurkkeihin, mutta taas huomasin että kun menimme junalla ja tulimme takaisin autolla, tykkäsivät kissat enemmän junan tasaisesta menosta kuin automatkasta. Vähän on vielä vanhoja pikajunia liikenteessä, joten pitää tulevaisuudessa yrittää varata aina liput niiden isompiin lemmikkivaunuihin.

Yritin saada kuvaakin tuosta meidän Argosta, mutta kissat tulivat vähän liian innokkaasti tunkemaan kuviin. Vissiin tarpeeksi kauan on taas kulunut viime reissusta, niin voisi taas uudelle matkalle lähteä:

Wu-huu, argo tuli esiin!

Aada ehti ekana sisään.

Mutta Aamos ja Nanna ovat nopeasti tyrkyllä...

Laskisikohan kissojen kiinnostus matkustusvälinettään kohtaan, jos ne tajuaisivat että se on ensisijaisesti koirille markkinoitu?